Plussakokoisen äidin arjen pelastajat :D

Odotusaikana metsästin kuumeisesti isokokoiselle odottajalle ja imettäjälle sopivia tuotteita. Nyt kahden kuukauden käyttökokemuksella,nämä ovat toimineet itselläni:

-Maitotytön imetysvaatteet! Yläosissa rinnanympäryksestä riittää kokoja 130cm asti ja aika moni vaate joustaa tuostakin vielä hieman. 
-Maitotytön JaJa-housut kotihousuina. Vyötärön saa ihanan korkealle ja näin selkä ei jäädy, kun olen imettänyt vain tavallista t-paitaa nostamalla :)
- Kun alun valtava turvotus katosi rinnoista, onnistuin löytämään hyviä imetysliivejä sittenkin Lumingeriestä, koko nyt siis 85N.
-Philipsin Avent rintapumppu ja siihen tilaamani isompi hierontatyyny. Tämä lisäosa löytyy siis Philipsin omasta verkkokaupasta. Pelasti mun isokokoiset nännit ja pumppaaminen on paljon mukavampaa.
- BabyBjörn One kantoreppu, siinä riittivät säädöt minulle. Kokeilin myös kantoliinoja, suosittelen vuokraamaan liinan kokeiluun esim. Ipanainen.fi kaupasta.

Muuten meillä arki rullaa eteenpäin. Poika on jo kahden kuukauden ikäinen ja kasvaa hienosti. Alun vatsavaivat ovat helpottaneet hieman ja nykyään meillä jo hymyillään ja nauretaan vanhemmille.

Odottamista

Täällä yksi odottaja vain odottaa ja miettii mitä ihmettä äitiyslomalla pitäisi tehdä :D

Tähän mennessä olen pessyt pikkuisen vaatteita, steriloinut tarvikkeita, laittanut parvekkeelle ja pihaan kesäkukkia jne. Olen toki myös viettänyt aikaa sohvalla lempisarjojani katsellen. Lisäksi olen nauttinut närästyslääkettä, huomaa kyllä että kohdunpohja on korkeimmillaan ja painaa vatsaa. Lisäksi helteiden aikana kärsin turvotuksesta,paino pomppasi yhdessä päivässä 1,5 kg, mutta eipä tuo menoa haittaa.

Kävin myös äitiyspolilla kokoarviossa. Pikkuinen kasvaa nätisti keskikäyrällä! Tämä oli todella hyvä uutinen, tietää että ruokavalion noudattaminen ja sokereiden mittaaminen ei ole ollut turhaa.

Milloin paljastaa raskaus somessa?

Tällä viikolla olen kovin pohtinut milloin ja miten paljastaa raskaus sosiaalisessa mediassa (ja blogiani en nyt ota tässä huomioon). Tapoja tuntuu olevan monia. Joku julkistaa ultrakuvansa raskausviikolla 12, toinen vihjailee viikkoja huonosta olosta tai sitten osa vain ilmoittaa lapsen syntyneen.

Minähän olen tullut "kaapista" vain Instagramissa. Insta valikoitui paikaksi, koska siellä minua seuraa vain lapsellisia kavereita. Facebookissa on monta omaa lapsettomuuskriisiään läpikäyvää ystävää sekä kasa liian uteliaita sukulaisia. Oman onnen "hehkutus" tuntuu jotenkin oudolta, varsinkin kun pahimpina aikoina itsekin piilotin muutaman kaverin jatkuvat raskaus/lapsipostaukset aikajanaltani. 

Luulen, että joko avaudun omista kokemuksistani lapsettomien lauantaina tai sitten vasta synnäriltä. Ja sitten tietenkin  pitäisi vielä miettiä millä tavalla kerromme vauvasta hänen kasvaessaan. Ehkä jokaista hymyä ja uutta maistettua ruokaa ei kuitenkaan tarvitse raportoida Facebookissa... 

Oire: pesänrakennusvietti

Toisella kolmanneksella se iski, tarve saada koti järjestykseen :)

Tähän mennessä olen:

- siivonnut vaatehuoneen

- myynyt kasan tavaroita fb-kirppiksellä

- lahjoittanut kaksi kassillista kirjoja kirjaston kierrätyspisteeseen

- siivonnut kaapit, omat ja miehen :D

- jynssännyt kylpyhuoneen kaakelit pikkuisella sienellä ja pessyt sen hyörypesurilla.

- suunnitellut remontteja, pienen kylpyhuoneremontin tarpeen mieskin ymmärsi. Keittiön ja makuuhuoneen remontit kiellettiin -> aina voi haaveilla uusista terassikalusteista :D

- ostanut makuuhuoneeseen uuden lipaston vauvan tavaroille

- pakastin on täynnä pullaa ja muuta ruokaa

- seuraavaksi ajattelin myydä isoiksi jääneitä vaatteita kirppiksellä

Ja toki maaliskuussa meille pitäisi tulla uusi auto. Idea tähän tosin oli miehen.

Kuulumisia

Kesäkuu kului aikamoisessa sumussa, onneksi kohdun lääkkeellinen tyhjennys oli fyysisesti "helppo". Muutamassa tunnissa kaikki oli ohi... Henkisesti olin yllättävän rikki ja helpostusta oloon sain vihdoin heinäkuun lopussa, kun ymmärsin vihdoin hakeutua keskustelemaan ammattilaisen kanssa sekä surusta että lapsettomuudesta.

Elokuussa töiden alkaminen oli valtava helpotus, sain vihdoin jotain muuta ajateltavaa päiviksi. Hiljalleen ajatus myös lukuisista ultraäänitutkimuksista, lääkäreistä ja lääkkeistä ei enää ahdista :) 

Vielä en kuitenkaan ole valmis kirjoittamaan blogiin säännöllisesti, ehkä sekin päivä vielä joskus tulee.

Miten tähän asti päästiin

Anonyymiltä tuli pyyntö käydä vielä kerran läpi matkamme tähän asti. Mikäs siinä :) Tiedossa pitkä postaus.

Vuodet 2008-2009: Matkamme alkoi oikeastaan jo opiskeluaikoina. Gynen tarkastuksen yhteydessä diagnoosiksi monirakkkulaiset munasarjat ja e-pillerit kouraan. Tästä noin vuoden kuluttua häiden jälkeen pillerit pois ja vauvakuumeilua "tulee, jos tulee" meiningillä. Paino tässä kohtaa n. 95 kg.

2010: E-pillereiden lopettamisen jälkeen paino alkoi kuitenkin nousta ja n. vuoden yrittämisen jälkeen taas gynelle, paino n. 105 kg. Ihan ystävällisesti kehoitus vain laihduttaa ja tulla sitten takaisin hakemaan apua.

2011-2012: Ja minähän yritin laihduttaa, laskin kaloreita tunnollisesti, mutta paino vaan nousi. Huippulukemat taisi olla jossain kohtaa melkein 120 kg. Tässä kohtaa oireisiin tuli lisää myös valtava hiustenlähtö. Menin muissa asioissa yleislääkärille yksityiselle ja hän määräsi varmuuden vuoksi kilpirauhaskokeet. Yllättäen arvot olivatkin ihan pielessä. Tässä kohtaa siis mukaan Thyroxin. Ja samaan aikaan kuukautiseni päättivät muuttua malliksi "Niagaran putoukset", joten e-pillerit taas käyttöön. Sisätautilääkärin mukaan turha haaveilla raskaudesta ennen kuin kilpirauhasen arvot olisivat kunnossa.

2012-2013: Kilpirauhasen arvot lopulta OK ja paino hiljalleen laskusuunnassa. E-pillerit jossain kohtaa pois. Lääkäriltä kuitenkin kehoitus jatkaa laihduttamista, mitään apua esim. ovulaatioon ei vielä anneta julkisella siis.

2014-2015 : Mukaan säännöllinen liikunta ja paino putosi vihdoin taas alle 110 kg. Kesällä olin jopa "liikuntaleirillä". Paino jumissa luvuissa 110-106 kg. Joulukuussa 2014 päätimme käydä ensikäynnillä yksityisellä lapsettomuusklinikalla, julkiselle ei mitään pääsyä tässä painossa. Verikokeiden tuloksista selvisi, että minulla on insuliiniresistenssi ja lääkitykseksi Metformin. BMI oli n. 34, mutta tämä lääkäri suostuikin aloittamaan ovulaation metsästyksen :) . Käyttöön siis ensin Terolut (kuukautiskierto alkuun), kiertopäiville 3-7 Femar (ovulaatio) ja kiertopäivälle 11 munatorvien aukiolotutkimus. Tässä näkyi yksi hyvin kypsynyt munasolu, tosin iso epäilys siitä, että torvet tukossa ja riski siis kohdunulkoiseen raskauteen. Sain kuitenkin mukaani vielä lääkkeeksi Lugesteronia (vahvistaa kohdun limakalvoa). Ja loppu on historiaa, nyt viikkoja kasassa 7+.

Pitkä matka ja paljon meni myös aikaa hukkaan, kun kilpirauhasen vajaatoimintaa ei heti huomattu. Mies myös sairastui vakavaan pitkäaikaissairauteen matkamme aikana ja halusimme odottaa, että hänellekin löytyy hyvä hoitotasapaino, muuten olisimme luultavasti menneet yksityiselle jo aikaisemmin.

Elämä yllättää aina

Paremminkin voisi perjantai alkaa kuin soitolla vanhemmilta, että heillä oli kotona tulipalo. Pyykinpesukone oli leimahtanut yllättäen liekkeihin, mutta onneksi vanhemmat ovat kunnossa ja vahingotkin rajoittuvat vain kylppäriin.

Oli tosin isälle tullut kuulemma aika kiire töistä kotiin, kun äiti soitti palokunnan olevan paikalla. Tällaisina päivinä harmittaa aina se, että on töiden vuoksi joutunut muuttamaan parin tunnin ajomatkan päähän vanhemmistaan. Ja kun taloudessa on vain yksi auto ja sekin miehellä, niin ei hätätapauksessa matkaan lähdetä ihan helposti.

Mutta kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua!

Miten saada ajatukset pois lapsettomuushoidoista

Keinoja on monia, itse olen tässä laihtumista ja ekaa IVF:ää odotellessa pitänyt pääni koossa seuraavilla keinoilla:

-käpertynyt sohvalle ja katsonut Netflixistä täyttä hömppää, nauraminen tekee hyvää.
- iltaisin lukenut kirjaa kunnes nukahdan -> ei mahdollisuutta ajatella vain tulevia hoitoja,murheita jne.
-harrastukset: viikottainen soittotunti on parasta ja jumpalla/lenkillä käynti virkistävää
-lukenut todella paljon artikkeleita IVF-hoidoista, tieto tulevasta helpottaa edes vähän ahdistustani

-tehnyt takapihalla puutarhahommia ja suunnitellut kesälomaa.

Synkkyydestä hiljalleen pois :)

Hetken aikaa mieli oli todella maassa (=lue itkin itseni uneen), mutta ystäville ja puolisolle juttelu auttoi :) Ja toki tänään oli iloinen yllätys, kun vaaka pysähtyi lukemaan 105,3 kg. Olen niin ylpeä itsestäni edelleenkin, etten lääkinnyt pahaa oloani herkuilla, tosin Anniinan liikuntahaaste ei tällä viikolla voi kovin hyvin. Tänään on ensimmäinen kerta viikon aikana, kun voisin kuvitella taas raahautuvani lenkille. 

Metformin x2

Ajattelin päivitellä miten mulla sujuu Metforminin kanssa :) Ehkä tämä jotain kiinnostaa.

Perjantaista lähtien olen nyt ottanut yhden tabletin (850mg) aamulla ja illalla. Tiivistetysti:

-perjantaina iltapäivästä n. 3 tuntia täyttä tuskaa (järkyt vatsakivut ja vatsa tyhjeni todella hyvin...)

-lauantai ei mitään

-sunnuntaina aamusta alkaen tosi huono olo, vain iltapala (rullakebab !?! ) ei saanut vatsaa kiertämään. Ja toi rullakebab oli muuten ainut ruoka jota kuvittelin pystyväni syömään, ihan outoa.

-maanantai: aamulla lievä kuvotus, söin töissäkin vain voileivän. Nyt iltapäivä ollut kotilounaan jälkeen ihan OK.

Muuta:

Perjantaina tai tiistaina mulla on sitten lapsettomuustutkimuksissa vuorossa SSG eli aukiolotutkimus. Ja tästä päivästä lähtien pitää popsia taas uutta lääkettä ovulaation aikaansaamiseksi. Tilaamani ovulaatiotestitkin saapuivat sopivasti tänään. Kohta siis mulla on mahdollisuus bongata elämäni ensimmäinen ovulaatio, jännää!

Aurinko paistaa ja painokin tippuu :)

Täällä meillä on ollut aivan mahtavat kelit viime päivinä ja itselläkin on ollut positiiviset fiilikset. Metforminia olen tosin vieläkin ottanut vasta yhden pillerin päivässä, tarkoitus olisi nyt perjantaista lähtien nostaa kahteen. Mulla on ollut alkuviikosta opetusta paljon koulun ulkopuolella, enkä nyt viitsinyt ottaa riskiä mahdollisten vatsaoireiden kanssa. 

Mutta paino oli viikossa tippunut hieman, nyt ollaan lukemissa 106,4kg. 

Uusia lääkkeitä...

Tänään meillä oli taas käynti lapsettomuuslääkärillä ja nyt napsahti uusi diagnoosi. Sain tällä kertaa lääkkeet insuliiniresistenssin hoitoon (Metformin). En todellakaan haluaisi niitä käyttää, hyvin todennäköisesti odotettavissa on seuraavien viikkojen ajan kuvotusta ja erilaisia "kivoja" vatsavaivoja, sitten pitäisi kuulemma sivuoireet helpottaa. Toivotaan!

Ja syy miksi nyt kokeillaan tätä on tässä: "Insuliiniresistenssi on ylipainoisten PCOS-naisten hirsutismin, kuukautishäiriöiden, anovulaation ja lapsettomuuden pääaiheuttaja. Insuliiniherkisteet, kuten metformiini, säännöllistävät useimmiten kuukautiskiertoa, parantavat hedelmällisyyttä sekä vähentävät hyperandrogenismia ja mahdollisesti keskenmenovaaraa". (Duodecim)

Saimme ohjeeksi myös mennä ravitsemusneuvontaan Patrik Borgille, ei meidän lapsettomuuslääkärikään ollut ihan vakuuttunut työterveyden ravitsemusterapeutista :D Ja niin mun pitää nyt käydä pari kertaa ultrassa kurkkimassa munasarjojen tilannetta.

Nyt sitten pitäisi vielä keksiä mitä kerron töissä, sillä esim. lääkärikäyntien vuoksi pitää ottaa palkatonta ja hankkia sijainen. Ja tietysti lasten kanssa on hankalaa olla töissä, jos on hankalia vatsaoireita Metforminin takia.

Tekisi mieli luovuttaa :(

Reilun viikon olen nyt syönyt sen noin 1500 kcal päivässä ja paino on noussut kilon. Alkaa hiljalleen usko loppua :( Eilen puntarin tulos otti niin paljon päähän,että vetäisin sitten sipsipussin ja pullaa. Ei sekään tietysti nyt hirveän fiksua ollut.

Ehkäpä pitäisi vaan sitkeästi muistaa parhaat kuulemani lohduttavat sanat "Huomenna on päivä erilainen".

Tänään olenkin unohtanut kalorien laskemisen, mutta en myöskään ole vetänyt kaksin käsin herkkuja. Ja tällä linjalla jatkan koko viikon, pää ei nyt vaan kestä tätä hommaa muuten.

Mitä kuuluu?

Flunssa iski tähän bloggaajaan. Hyvin näyttäisi pitävän paikkansa YLE:n (?) uutinen siitä, että hoidettuna flunssa kestää 14 päivää ja hoitamattomana kaksi viikkoa. Nenäliinat ovat olleet viime aikoina parhaita ystäviäni ja harmittavasti jumppia on taas pitänyt jättää välistä. 

Mutta ensi viikolla on pakko olla terve, mulla on silloin hiihtoloma :)

Tänä vuonna onnistuin keräämään joulukiloja

Olisin voinut jatkaa blogihiljaisuutta ja samalla itsepetostani, mutta totuus on, että tänään aamulla paino oli 109,1 kg. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2014 tavoite - 10kg jäi saavuttamatta ja lopputulos on + 3 kg.

Mutta ei hätää, päätöksiä olen jo tehnyt ja jutellut ammattilaisten kanssa. Tammikuun olen karkkilakossa (sokerittomat juomat sallin) ja päivitin PT:n kanssa liikuntalukujärjestykseni kuntoon. Sanoin tällä kertaa ihan suoraan, että en saa itseäni motivoitua kuntosalille, vaan ryhmäliikunta tai kävely on se mun juttu. Joten nyt kaksi kertaa viikossa käyn jumpassa ja kolme kertaa 40-60 min rauhallisilla kävelylenkeillä. Näillä siis aloitetaan :) Kuukauden tai parin jälkeen yksi lenkki pitäisi vaihtaa lihaskuntoon (tosin se riippuu siitä millaisissa jumpissa tulen käymään).

Ja jos ruokailu ei ala sujumaan järkevästi, olen valmis menemään tapaamaan ravintoterapeuttia, enköhän sellaisen jostain pääkaupunkiseudulta löydä :)

Näillä eväillä siis vuoteen 2015!

Hyvää Uutta Vuotta 2015 sinulle!

Lomalla :)

Blogihiljaisuus tosiaan johtui tällä kertaa siitä, että kävimme miehen kanssa lomailemassa Kaliforniassa. Minulle loma oli ylimääräinen palkaton vapaa, mieheni vietti kesälomaansa :D 

Lomatervehdys Yyteristä :)

Meillä on siis syyslomaviikko ja olen to-su yksin ilman miestä taas lomailemassa ja liikkumassa täällä Yyterissä :) Ja aamulenkillä oli aivan mahtavat maisemat: 

Joo täällä ollaan...

En ole jaksanut hirveästi kirjoitella, työt ovat vieneet viime aikoina kaikki mehut. On tullut ensimmäistä kertaa käytyä näyttämässä työterveyslääkärilläkin oppilaan aiheuttamia mustelmia (ei ollut oman luokkani oppilas, mutta tietenkin kollegan apuna ja tukena on aina oltava). Mutta hiljalleen töissäkin on tilanne rauhoittunut. Ja niin oppilas ja kuin me opetkin olemme saaneet tukea ja keskusteluapua.

Fitbit on ollut melkein aina ranteessa, mutta päivittäiset tavoitteeni ovat edelleen samat: 10 000 askelta ja yhteensä 8 km. En siis ole muokannut tehdasasetuksia ollenkaan. Ma-pe tuon 10 000 askeleen saavuttaminen ei ole hirveän tuskaista, mutta viikonloppuisin ollaan edelleen 3000-5000 askeleessa eli olen ns. sohvaperuna :D.

Lisäksi miehen kanssa päätettiin ettei nyt odotella maagista BMI lukua 32 ,vaan mennään käymään marraskuussa yksityisellä aloittelemassa lapsettomuustutkimuksia.

Niin ja paino tänään 106,5 kg.

Paino pysyy sitkeästi samassa.

Tässä taas kuvana mun viime viikkoiset liikunnat :) Edelleen arkena tulee liikuttua ihan OK, mutta jollain konstilla pitäisi saada liikuntaa lisää myös viikonloppuihin. Nytkin la ja su taisin ottaa yhteensä 4000 askelta. Tuli siis maattua koko viikonloppu sohvalla ja suurin saavutus oli kahden kirjan lukeminen :D

Motivaatio täysin kateissa :(

Voikohan tätä enää laihdutusblogiksi kutsua. Tänäänkin olen syönyt puoli litraa jäätelöä ja lihapiirakoita. Paino vaan hiljalleen kipuaa ylöspäin ja tunnen itseni jatkuvasti rumaksi :(

Joka maanantai ajattelen, että nyt ryhdistäydyn, mutta ei. Viimeistään keskiviikkona taas kannan kaupasta kotiin jotain epäterveellistä.

Pieni valonpilkahdus kai on se,että työmatkat taittuvat nykyään pyörällä eli arkiliikuntaa tulee viikossa entiseen verratuna kaksi tuntia enemmän.