En olisi uskonut, että aika kuluu lopulta näin nopeasti. Viimeinen kolmannes!!!
Ensimmäinen ja toinen kolmannes olivat lopulta fyysisesti aika helppoja, mutta nyt on hiljalleen alkanut meno hidastua. Lonkka kipuilee ja välillä saan nauttia terävästä ja äkillisestä pakarakivusta. Yöunet alkavat olla katkonaisia ja viime aikoina olen murehtinut ihan liikaa raskausarvista.
Ensimmäiset alut siis ilmestyivät viime viikolla :( Mies onneksi osaa lohduttaa. Hän ylpeänä esitteli omat venymis- ja leikkausarpensa ja muistutti ettei vatsani iho ole se syy miksi hän minua rakastaa.
Pääsin muuten pelkopolin asiakkaaksikin, minulla meni hieman yli tämä vauvan koon murehtiminen ja terkka kysyi haluaisinko mennä polille juttelemaan raskaudiabeteksen vaikutuksesta vauvan kokoon, hoitoon synnytyksen jälkeen jne. Kokoarvio laskettuna aikana nyt siinä 3700-4000g , joten en haluaisi kovin kauaa odotella käynnistämistä, jos synnytys ei ala itsestään ajallaan.
Töitäkin on enää jäljellä 5 viikkoa, saa nähdä jaksanko loppuun asti.
Tsemppiä viimeiselle viikolle, yks mammakahvilanvetäjäkaverini menee aika samoilla viikoilla ja odotan niin...<3
VastaaPoistaTuo kokoarvio on ihan normaali, ei sinun tarvitse yhtään siitä nyt huolehtia. Radi voi aiheuttaa ikävämpiäkin komplikaatioita lapselle, itse olen onneks selvinnyt, mutta olen nähnyt vauvoja vietävän salista suoraan sokeritippaan ja äiti eri osastolle...voi mennä päiviäkin ja musta ihan kamala ajatus. Mun nuorin oli pari tuntia keskolassa ja sekin tuntui kamalan pitkältä ajalta. Mutta niistä selviää kun saa ne sokrut pidettyä aisoissa. Mulla siis radi kahdessa raskaudessa ja tiukalla dieetillä syntyneet kolmekiloisina. Mut siis, oikein ihanaa loppuodotusta! Kannattaa pohdiskella synnytystäkin vähän jo etukäteen, se on maailman upein kokemus kun sen vauvan saa syliin ja synnytyskin voi olla voimaannuttava!
Mullakin on tiukka ruokavalio päällä ja oma paino noussut nyt 1.6 kg, meillä ilmeisesti vauvan kokoon vaikuttaa myös miehen syntymäpaino, hän kun oli "vaan" 4.5 kg :D Mutta ihmismieli on vaan niin outo, en olisi ajatellutkaan että tästä huolesta tulee mun raskauden suurin murhe.
PoistaOk, no sittenhän se on eri asia, eli ei liity radiin välttämättä ollenkaan:) Oletko itse syntynyt pienempänä? Usein pidemmillä naisilla on enemmän tilaa vauvan kasvaa kohdussa ja toki geenitkin sitten vaikuttaa. Itse olen ollut alle 3 kiloinen ja vauvani olleet 3-3.3 kiloisia radista huolimatta. Mutta koska olen lyhyt, niin on melkoinen maha aina ollut. Mutta ei sitä sun kannata pelätä:) isompipainoinen vauva voi olla myös vähän pidempi ja sitten ihan sirpakka kuitenkin ja kyllä ne tutkii, että mahtuuko tulemaan. Naisen kroppa on ihmeellinen, muokkautuva ja palautuu niinkin suuresta mylläkässä kuin synnytyksestä! Kannattaa pysyä jaloillaan niin paljon kun vaan voi, että vauva pääsee kunnon asentoon, monesti ne repeämät tulee nimenomaan virheasennosta kun vauva ei pääse synnytyskanavassa liikkumaan. Siks suosittelen "valmistautumaan" jos vähänkin pelottaa. Lämpimiä ajatuksia ja mukavaa loppuodotusta!
PoistaTsemppiä loppusuoralle! Ihanaa, että miehesi suhtautuu arpiin noin lohduttavasti. Ja arpia meiltä suurimmalta osalta kyllä löytyy, jos ei mahasta, niin reisistä tai käsistä. Ne on elämän jälkiä, muistoja eletyistä hetkistä!
VastaaPoista