Elämä yllätti toisen kerran :)

Täällä ollaan eletty viime kuukaudet onnellisessa paniikissa. Muutama päivä ehti kulua tuosta lokakuun postauksesta ja minun oli määrä aloitella Terolut- kuuria kuukautisten aloittamiseksi. Lääkärin ohjeiden mukaan ensin piti tehdä kuitenkin raskaustesti. Ei tarvinnut tulosta odotella sekuntiakaan, niin vahva plussa tuli :) Todellinen luomuihme!

Nyt on siis raskausviikko 16+0 ja ultrassa olen käynyt jo neljä kertaa. Ensin mietittiin laskettua aikaa, sitten alkoi tuhruttelu ja pääsin tarkistamaan tilanteen ja lopulta niskaturvotus-ultra, jossa kaikki hyvin.

Tämäkin raskaus on ollut hyvin oireeton. Ei pahoinvointia, ei kohdun repäisykipuja jne. Tällä hetkellä näytän ainoastaan hieman lihoneelta. Ainut murhe on raskausdiabetes, se todettiin siis jo näin varhain. Tosin tämä ei tullut yllätyksenä minulle,lääkärille tai terkalle. Nyt pyritään siihen, että ruokavaliolla pärjäisin mahdollisimman pitkään.

Painonpudotus on siis jäissä, tosin toistaiseksi on tavoitteena se, että paino ei juurikaan nouse tai laske. Käytännössä siis synnytyksen jälkeen minun pitäisi olla "laihtunut"  se noin 5-7 kg (vauvan, lapsiveden jne. määrä).

Kuulumisia

Kesäkuu kului aikamoisessa sumussa, onneksi kohdun lääkkeellinen tyhjennys oli fyysisesti "helppo". Muutamassa tunnissa kaikki oli ohi... Henkisesti olin yllättävän rikki ja helpostusta oloon sain vihdoin heinäkuun lopussa, kun ymmärsin vihdoin hakeutua keskustelemaan ammattilaisen kanssa sekä surusta että lapsettomuudesta.

Elokuussa töiden alkaminen oli valtava helpotus, sain vihdoin jotain muuta ajateltavaa päiviksi. Hiljalleen ajatus myös lukuisista ultraäänitutkimuksista, lääkäreistä ja lääkkeistä ei enää ahdista :) 

Vielä en kuitenkaan ole valmis kirjoittamaan blogiin säännöllisesti, ehkä sekin päivä vielä joskus tulee.

Keskenmeno- paluu takaisin lähtöruutuun

Meidän rutiinilääkärikäynti valitettavasti vaihtuikin pikalähdöksi Kätilöopiston päivystykseen. Suru on suuri ja tulevaisuus hoitojen jatkumisen osalta iso kysymysmerkki. Blogi hiljenee nyt hetkeksi, kun yritämme mieheni kanssa toipua suuresta menetyksestämme.

-Pöllö

Painonhallintaa (rv 11)

Olemme nyt miehen kanssa käyneet ensimmäistä kertaa äitiysneuvolassa. Meidän oma terveydenhoitajamme oli todella mukava ja minun ylipainoani ei kommentoitu mitenkään negatiivisesti. 

Tavoitteena on nyt ensimmäisen kolmanneksen ajan pysyä samassa painossa kuin ennen raskauttakin ja tässä olen onnistunut mainiosti :) Tähän toki on vaikuttanut se, että olen voinut todella hyvin, pahoinvointia ei ole juurikaan ollut (Metforminin aloittaminen oli paljon pahempi tässä suhteessa).

Toki ylipainoisena minut olisi laitettu heti sokerirasitustestiin, mutta tuo edelleen käytössä oleva Metformin hieman sotki suunnitelmia. Metforminia siis määrätään myös raskausdiabeteksen hoitoon. Terveydenhoitaja jätti päätöksen teon lääkärille ja itse asiassa tällä viikolla menenkin tästä keskustelemaan :)

Täällä siis kaikki hyvin, toki blogissa ei nyt hetkeen laihduteta vaan keskitytään painonhallintaan.

Miten tähän asti päästiin

Anonyymiltä tuli pyyntö käydä vielä kerran läpi matkamme tähän asti. Mikäs siinä :) Tiedossa pitkä postaus.

Vuodet 2008-2009: Matkamme alkoi oikeastaan jo opiskeluaikoina. Gynen tarkastuksen yhteydessä diagnoosiksi monirakkkulaiset munasarjat ja e-pillerit kouraan. Tästä noin vuoden kuluttua häiden jälkeen pillerit pois ja vauvakuumeilua "tulee, jos tulee" meiningillä. Paino tässä kohtaa n. 95 kg.

2010: E-pillereiden lopettamisen jälkeen paino alkoi kuitenkin nousta ja n. vuoden yrittämisen jälkeen taas gynelle, paino n. 105 kg. Ihan ystävällisesti kehoitus vain laihduttaa ja tulla sitten takaisin hakemaan apua.

2011-2012: Ja minähän yritin laihduttaa, laskin kaloreita tunnollisesti, mutta paino vaan nousi. Huippulukemat taisi olla jossain kohtaa melkein 120 kg. Tässä kohtaa oireisiin tuli lisää myös valtava hiustenlähtö. Menin muissa asioissa yleislääkärille yksityiselle ja hän määräsi varmuuden vuoksi kilpirauhaskokeet. Yllättäen arvot olivatkin ihan pielessä. Tässä kohtaa siis mukaan Thyroxin. Ja samaan aikaan kuukautiseni päättivät muuttua malliksi "Niagaran putoukset", joten e-pillerit taas käyttöön. Sisätautilääkärin mukaan turha haaveilla raskaudesta ennen kuin kilpirauhasen arvot olisivat kunnossa.

2012-2013: Kilpirauhasen arvot lopulta OK ja paino hiljalleen laskusuunnassa. E-pillerit jossain kohtaa pois. Lääkäriltä kuitenkin kehoitus jatkaa laihduttamista, mitään apua esim. ovulaatioon ei vielä anneta julkisella siis.

2014-2015 : Mukaan säännöllinen liikunta ja paino putosi vihdoin taas alle 110 kg. Kesällä olin jopa "liikuntaleirillä". Paino jumissa luvuissa 110-106 kg. Joulukuussa 2014 päätimme käydä ensikäynnillä yksityisellä lapsettomuusklinikalla, julkiselle ei mitään pääsyä tässä painossa. Verikokeiden tuloksista selvisi, että minulla on insuliiniresistenssi ja lääkitykseksi Metformin. BMI oli n. 34, mutta tämä lääkäri suostuikin aloittamaan ovulaation metsästyksen :) . Käyttöön siis ensin Terolut (kuukautiskierto alkuun), kiertopäiville 3-7 Femar (ovulaatio) ja kiertopäivälle 11 munatorvien aukiolotutkimus. Tässä näkyi yksi hyvin kypsynyt munasolu, tosin iso epäilys siitä, että torvet tukossa ja riski siis kohdunulkoiseen raskauteen. Sain kuitenkin mukaani vielä lääkkeeksi Lugesteronia (vahvistaa kohdun limakalvoa). Ja loppu on historiaa, nyt viikkoja kasassa 7+.

Pitkä matka ja paljon meni myös aikaa hukkaan, kun kilpirauhasen vajaatoimintaa ei heti huomattu. Mies myös sairastui vakavaan pitkäaikaissairauteen matkamme aikana ja halusimme odottaa, että hänellekin löytyy hyvä hoitotasapaino, muuten olisimme luultavasti menneet yksityiselle jo aikaisemmin.

Elämä todellakin yllätti :)

Sykkivä sydän nähty tänään alkuraskauden ultrassa eli meille on nyt matkalla todellinen ihmeiden ihme. Pakko vaan toivoa,että kaikki sujuu loppuun asti hyvin.

Tämä raskaus siis alkoi lopulta kasalla lääkkeitä:

-Thyroxin (kilpirauhanen)

-Metformin (insuliiniresistenssi), 

-Terolut (kierto alkuun), 

-Femar (ovulaatio) ja 

-Lugesteron (alkion kiinnittyminen)

Ja tietenkin aukiolotutkimus luultavasti myös auttoi suuresti.

Mutta kävi miten kävi, ainakin juuri nyt olen onnellisesti raskaana, viikkoja koossa lääkärin laskujen mukaan 6+6.