sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Miten tähän asti päästiin

Anonyymiltä tuli pyyntö käydä vielä kerran läpi matkamme tähän asti. Mikäs siinä :) Tiedossa pitkä postaus.

Vuodet 2008-2009: Matkamme alkoi oikeastaan jo opiskeluaikoina. Gynen tarkastuksen yhteydessä diagnoosiksi monirakkkulaiset munasarjat ja e-pillerit kouraan. Tästä noin vuoden kuluttua häiden jälkeen pillerit pois ja vauvakuumeilua "tulee, jos tulee" meiningillä. Paino tässä kohtaa n. 95 kg.

2010: E-pillereiden lopettamisen jälkeen paino alkoi kuitenkin nousta ja n. vuoden yrittämisen jälkeen taas gynelle, paino n. 105 kg. Ihan ystävällisesti kehoitus vain laihduttaa ja tulla sitten takaisin hakemaan apua.

2011-2012: Ja minähän yritin laihduttaa, laskin kaloreita tunnollisesti, mutta paino vaan nousi. Huippulukemat taisi olla jossain kohtaa melkein 120 kg. Tässä kohtaa oireisiin tuli lisää myös valtava hiustenlähtö. Menin muissa asioissa yleislääkärille yksityiselle ja hän määräsi varmuuden vuoksi kilpirauhaskokeet. Yllättäen arvot olivatkin ihan pielessä. Tässä kohtaa siis mukaan Thyroxin. Ja samaan aikaan kuukautiseni päättivät muuttua malliksi "Niagaran putoukset", joten e-pillerit taas käyttöön. Sisätautilääkärin mukaan turha haaveilla raskaudesta ennen kuin kilpirauhasen arvot olisivat kunnossa.

2012-2013: Kilpirauhasen arvot lopulta OK ja paino hiljalleen laskusuunnassa. E-pillerit jossain kohtaa pois. Lääkäriltä kuitenkin kehoitus jatkaa laihduttamista, mitään apua esim. ovulaatioon ei vielä anneta julkisella siis.

2014-2015 : Mukaan säännöllinen liikunta ja paino putosi vihdoin taas alle 110 kg. Kesällä olin jopa "liikuntaleirillä". Paino jumissa luvuissa 110-106 kg. Joulukuussa 2014 päätimme käydä ensikäynnillä yksityisellä lapsettomuusklinikalla, julkiselle ei mitään pääsyä tässä painossa. Verikokeiden tuloksista selvisi, että minulla on insuliiniresistenssi ja lääkitykseksi Metformin. BMI oli n. 34, mutta tämä lääkäri suostuikin aloittamaan ovulaation metsästyksen :) . Käyttöön siis ensin Terolut (kuukautiskierto alkuun), kiertopäiville 3-7 Femar (ovulaatio) ja kiertopäivälle 11 munatorvien aukiolotutkimus. Tässä näkyi yksi hyvin kypsynyt munasolu, tosin iso epäilys siitä, että torvet tukossa ja riski siis kohdunulkoiseen raskauteen. Sain kuitenkin mukaani vielä lääkkeeksi Lugesteronia (vahvistaa kohdun limakalvoa). Ja loppu on historiaa, nyt viikkoja kasassa 7+.

Pitkä matka ja paljon meni myös aikaa hukkaan, kun kilpirauhasen vajaatoimintaa ei heti huomattu. Mies myös sairastui vakavaan pitkäaikaissairauteen matkamme aikana ja halusimme odottaa, että hänellekin löytyy hyvä hoitotasapaino, muuten olisimme luultavasti menneet yksityiselle jo aikaisemmin.

3 kommenttia:

  1. Hei

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

    Millä kokeella insuliiniresistenssi todettiin? Mitkä arvot sinulla oli?
    Itseäni hieman epäilyttää, että olisiko minullakin insuliinien kanssa jotain ongelmia...

    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on pakko sanoa, ettei hajuakaan mitä arvot olivat. Verikokeiden tuloksia oli siis kaksi A4:sta ja lääkärin niitä käydessä läpi en minä eikä mieskään pysytty enää mukana.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus. Itse olen niin lyhyt, että vaikka paino alkaa 7:lla, on painoindeksi isompi kuin sinulla eli en ole hoitoihin tai tutkimuksiin päässyt. Mutta eipä sillä enää ole väliäkään, kun ero tuli.

    VastaaPoista