Uusi alku?

Ikää jo 29 v. ja paino ihan melkein samassa kuin blogin aloittaessani... Mutta viime vuosi oli aikas haipakkaa.  En ole täällä itsestäni hirveästi puhunutkaan, mutta valmistuin viimein viiden vuoden opiskelun jälkeen opettajaksi ja nyt elokuussa olisi edessä ensimmäinen koko vuoden pituinen sijaisuus. Tosin olen kyllä opiskelujen ohessa tehnyt aikas paljon sijaisuuksia, joten en ole ihan paniikissa tulevasta :)


Heinäkuussa ja vielä elokuun alussa yritän saada itselleni luotua nyt jonkinlaisen rutiinin liikkumiseen ja ruokailuun. Toivottavasti jaksan sitten paremmin pitää sitä myös yllä töiden alettua.


Liikunnat tällä viikolla:


kävely 30 min  (Sports trackerin mukaan 190 kcal)
kävely 35 min (Sports trackerin 220 kcal)
kotijumppa 60 min ( kiloklubin mukaan n. 330 kcal)
ja tänään vielä sauvakävely n. 30 min


Ruokailu on sitten ihan eri juttu, tällä viikolla mennyt mm. sipsejä, suklaata ja pehmistä...huoh.

Jes!

Mies oli ostanut tänään kotiin isoja muffinseja ja fanipaloja. En syönyt kumpiakaan, vaan mies ja vieraat saivat tuhota ne ihan rauhassa. Sen sijaan tein itselleni kanasalaatin ja herkuttelin appelsiineilla :) Hyvä minä!

Lapsettomuuden aiheuttama suru

Kuulin viime viikolla, että hyvä ystäväpariskunta odottaa ensimmäistä lastaan. Ovat olleet yhdessä n. vuoden ja raskaus oli heille iloinen yllätys.


Ennen tuota ilmoitusta en oikein tajunnutkaan kuinka paljon haluan lasta. Vaikka olen todella onnellinen heidän puolestaan, kotiin päästyäni en enää pystynyt pidättämään kyyneliäni. Muhun iski ihan hirveä kaipuu omaa lasta kohtaan. 


Ja paskinta tässä kaikessa on se, että ainut este meidän lastensaannille olen minä itse. Tämä ylipaino on laittanut hormonitoimintani ihan sekaisin. En vain ymmärrä miten olen saanut itseni tähän tilanteeseen.  Pääsisimme heti aloittamaan hormonilääkityksen kunhan vain saisin painoa ensin pois. Ja lääkäri oli sitä mieltä, että meidän tapauksessa "kevyemmät" hormonit riittävät ihan hyvin.


Ja koska en enää koskaan halua kokea tuota tunnetta kuin viikko sitten, olen ottanut itseäni vihdoin niskasta kiinni. Olen mm. vähentänyt herkuttelua. Nyt saa riittää yksi 100 g pussi karkkia viikossa entisen 2-3  300g pussin sijaan ja työpaikalla olen luopunut kahvikekseistä, pullista ja karkeista.

Hengissä ollaan

Oho, kylläpä aika menee nopeasti. En ole oikein ehtinyt kirjoitella tänne, kun on ollut kaikkea muuta. Olemme viimeiset viikot suunnitelleet ja tehneet miehen kanssa remonttihommia :)


Nyt on uusi ilme olohuoneessa ja keittiöremontti pääsee vihdoin alkamaan 3-4 viikon kuluttua, kun saamme uudet kaapit ja ovet.


Paino on tällä hetkellä 111 kg, joten tavoiteaikataulusta ollaan jäljessä, mutta eipä tuo nyt hirveästi haittaa.

Vihdoin terve!

Ihanaa! Taidan olla vihdoin ja viimein taas täysin terve :) No ehkä oli jo aikakin. Hyvin on rahat mennyt lääkkeisiin, lääkärikäynnit on onneksi ollut ilmaisia kun olen käynyt työterveyshuollossa. Esimerkiksi pelkät  silmätipat on maksanut yhteensä 50 e (flunssan jälkitautina ärhäkkä silmätulehdus).


Mutta huomenna menen töiden jälkeen pienelle lenkille. Aivan mahtava tunne päästä taas ulkoilemaan. Ajattelin kylläkin ottaa aikas kevyesti, max. 30 min kävelyä. 

Edelleen sairaana

Nämä kesäflunssat osaa olla aika sitkeää laatua. Edelleen siis sairaana ja laihdutus ei etene suuntaan tai toiseen, mikä on kyllä ihme,sillä pahimman kurkkukivun aikaan söin aikas paljon jäätelöä  :P 


Mutta nyt on 2 viikon sisällä käyty kolmella eri lääkärillä ja nyt on toivottavasti flunssa ja sen jälkitaudit hoidossa. Ensi viikolla saan kuulemma aloitella kevyttä liikuntaa. Mahtavaa!