Kuulin viime viikolla, että hyvä ystäväpariskunta odottaa ensimmäistä lastaan. Ovat olleet yhdessä n. vuoden ja raskaus oli heille iloinen yllätys.
Ennen tuota ilmoitusta en oikein tajunnutkaan kuinka paljon haluan lasta. Vaikka olen todella onnellinen heidän puolestaan, kotiin päästyäni en enää pystynyt pidättämään kyyneliäni. Muhun iski ihan hirveä kaipuu omaa lasta kohtaan.
Ja paskinta tässä kaikessa on se, että ainut este meidän lastensaannille olen minä itse. Tämä ylipaino on laittanut hormonitoimintani ihan sekaisin. En vain ymmärrä miten olen saanut itseni tähän tilanteeseen. Pääsisimme heti aloittamaan hormonilääkityksen kunhan vain saisin painoa ensin pois. Ja lääkäri oli sitä mieltä, että meidän tapauksessa "kevyemmät" hormonit riittävät ihan hyvin.
Ja koska en enää koskaan halua kokea tuota tunnetta kuin viikko sitten, olen ottanut itseäni vihdoin niskasta kiinni. Olen mm. vähentänyt herkuttelua. Nyt saa riittää yksi 100 g pussi karkkia viikossa entisen 2-3 300g pussin sijaan ja työpaikalla olen luopunut kahvikekseistä, pullista ja karkeista.
Niin samoja tunteita mullakin ja lääkäriltä saatu selkeä kilotavoite hormonihoidin aloitukselle.
VastaaPoistaOn kuitenkin hyvä aloittaa pienin askelin, muutamin muutoksin, joita "harjoittelee" hitaasti, mutta usein varmemmin, vaikka haluaakin päästä suuriin tavoitteisiin nopeasti.
Tsemppiä! :)
Onko tutkittu PCOSin ja insuliiniresistenssin mahdollisuus? Sofie Hexebergin kirjassa "Ruoalla terveeksi" (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513158993) on potilastarina naisesta joka oli ylipainoisena raskautua vuosikausia, kunnes insuliiniresistenssi todettiin ja sitä alettiin hoitaa vähentämällä hiilihydraatteja ruokavaliosta. Lopulta nainen tuli raskaaksi ilman hoitoja, vaikka olikin vielä ylipainoinen, kun hänen hormonitoimintansa saatiin tasapainotetuksi ruokavalion avulla.
VastaaPoistaJuu PCOS on diagnosoitu v. 2004 muistaakseni ja silloin todettiin myös metabolinen oireyhtymä, mutta sokeriarvot ovat olleet aina hyvät verikokeissa.
Poista