Elämä yllättää aina

Paremminkin voisi perjantai alkaa kuin soitolla vanhemmilta, että heillä oli kotona tulipalo. Pyykinpesukone oli leimahtanut yllättäen liekkeihin, mutta onneksi vanhemmat ovat kunnossa ja vahingotkin rajoittuvat vain kylppäriin.

Oli tosin isälle tullut kuulemma aika kiire töistä kotiin, kun äiti soitti palokunnan olevan paikalla. Tällaisina päivinä harmittaa aina se, että on töiden vuoksi joutunut muuttamaan parin tunnin ajomatkan päähän vanhemmistaan. Ja kun taloudessa on vain yksi auto ja sekin miehellä, niin ei hätätapauksessa matkaan lähdetä ihan helposti.

Mutta kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua!

Miten saada ajatukset pois lapsettomuushoidoista

Keinoja on monia, itse olen tässä laihtumista ja ekaa IVF:ää odotellessa pitänyt pääni koossa seuraavilla keinoilla:

-käpertynyt sohvalle ja katsonut Netflixistä täyttä hömppää, nauraminen tekee hyvää.
- iltaisin lukenut kirjaa kunnes nukahdan -> ei mahdollisuutta ajatella vain tulevia hoitoja,murheita jne.
-harrastukset: viikottainen soittotunti on parasta ja jumpalla/lenkillä käynti virkistävää
-lukenut todella paljon artikkeleita IVF-hoidoista, tieto tulevasta helpottaa edes vähän ahdistustani

-tehnyt takapihalla puutarhahommia ja suunnitellut kesälomaa.

Metformin 3X850mg

Vihdoin pääsin Metforminin kanssa lopulliseen annostukseen eli 1x850mg aamulla ja 2x850mg illalla.  Sivuoireina valtava ruokahaluttomuus. Kaikki ruoka maistuu ihan mauttomalta. Ensimmäistä kertaa elämässäni joudun oikeasti pakottamaan itseni syömään. Yritä tässä nyt sitten pitää ruokailut säännöllisinä ja terveellisinä, kun mitään ei tee mieli, mutta syömättömyys kostautuu heti huonona olona. Mutta onhan tämä jännää, kun ennen olisin herkutellut mielelläni esim. kiinalaisella ruualla ja nyt taistelen yhtä voileipääkin alas sen 15 minuuttia.

P.s. Olemme nyt miehen kanssa ottaneet aika avoimen linjan lapsettomuushoitojemme kanssa ja kertoneet lähiperheelle ja läheisimmille ystäville tilanteesta. Tuki on ollut aivan mahtavaa ja mikä parasta kaikki ovat ymmärtäneet olla meidän kanssa realistisia tilanteesta. Itse en jotenkin koe sellaisia, "kyllä se lapsi tulee, älä stressaa" kommenteja hyödyllisinä. Ihanin kommentti tuli kummilapsemme äidiltä, hän sanoi olevansa aina valmis kuuntelemaan murheitani ja viemään minua välillä tuulettumaan esim. kylpylään. Ei voi kuin olla kiitollinen ystävistä ja perheestä!

Synkkyydestä hiljalleen pois :)

Hetken aikaa mieli oli todella maassa (=lue itkin itseni uneen), mutta ystäville ja puolisolle juttelu auttoi :) Ja toki tänään oli iloinen yllätys, kun vaaka pysähtyi lukemaan 105,3 kg. Olen niin ylpeä itsestäni edelleenkin, etten lääkinnyt pahaa oloani herkuilla, tosin Anniinan liikuntahaaste ei tällä viikolla voi kovin hyvin. Tänään on ensimmäinen kerta viikon aikana, kun voisin kuvitella taas raahautuvani lenkille.