Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä

Eilen vietettiin 23. kerran lapsettomien lauantaita. Minä ja yllättävän moni ystävistä tulimme kaapista ulos eilen. Meidän matka näyttää päättyvän onnellisesti, mutta lapsettomuuden kipu ja suru ei koskaan unohdu.

Luulen, että jatkossakin lapsettomien lauantailla on minulle suuri merkitys. Ja toki vuonna 2017 pääsen viettämään ensimmäistä äitienpäivääni niin, että pikkuinen on jo maailmassa.

Muuten elämä on tällä hetkellä odottamista. Äitiysloma alkoi vihdoin torstaina ja hiljalleen olen pessyt vauvan vaatteita, lakanoita jne. Kaikki alkaa olemaan valmista uutta asukasta varten. Minua ei haittaisi jos pikkuinen päättäisi syntyä heti rv 38 jälkeen :D