Kesäkuu kului aikamoisessa sumussa, onneksi kohdun lääkkeellinen tyhjennys oli fyysisesti "helppo". Muutamassa tunnissa kaikki oli ohi... Henkisesti olin yllättävän rikki ja helpostusta oloon sain vihdoin heinäkuun lopussa, kun ymmärsin vihdoin hakeutua keskustelemaan ammattilaisen kanssa sekä surusta että lapsettomuudesta.
Elokuussa töiden alkaminen oli valtava helpotus, sain vihdoin jotain muuta ajateltavaa päiviksi. Hiljalleen ajatus myös lukuisista ultraäänitutkimuksista, lääkäreistä ja lääkkeistä ei enää ahdista :)
Vielä en kuitenkaan ole valmis kirjoittamaan blogiin säännöllisesti, ehkä sekin päivä vielä joskus tulee.
Olette olleet mielessä, mitä teille kuuluu?
VastaaPoista